Login
 
Main Data
Author: Iris Humala
Title: Luovuus ja vastuullisuus digiajan työssä Kohti tavoitteellista, kuuntelevaa ja joustavaa vuorovaikutusta
Publisher: Books on Demand
ISBN/ISSN: 9789528037941
Edition: 1
Price: CHF 10.80
Publication date: 01/01/2020
Content
Category: Politik, Gesellschaft, Arbeit
Language: Finnish
Technical Data
Pages: 68
Kopierschutz: kein Kopierschutz
Geräte: PC/MAC/eReader/Tablet
Formate: ePUB
Table of contents
Tämä kirja on tarkoitettu käytännön opaskirjaksi, joka tarjoaa perustietoa luovan ja vastuullisen vuorovaikutuksen kehittämiseksi käytännössä sekä kysymyksiä lisäpohdintoja varten. Opaskirjan kohderyhmänä on yritysten ja organisaatioiden koko henkilöstö. Lukija voi hyödyntää kirjaa oman vuorovaikutusosaamisensa tai oman työyhteisönsä, tiimin tai työryhmän vuorovaikutuksen kehittämisessä digiajan työn erilaisissa tilanteissa ja tehtävissä. Kirjasta ja siinä olevien kysymysten pohtimisesta hyötyvät esimiesten ja työntekijöiden ohella myös yritysten valmentajat ja työelämän kehittämisen parissa toimivat asiantuntijat. Kirja soveltuu myös organisaatiotiedon ja työelämätaitojen oppikirjaksi.

Kirjan kirjoittajalla Iris Humalalla on noin 25 vuoden kokemus kansal-lisista ja kansainvälisistä tutkimukseen, kehittämiseen ja opetukseen liittyvistä yhteistyöprojekteista ja -ohjelmista sekä niiden koordinointi- ja johtotehtävistä ja työskentelystä verkon välityksellä. Hän on myös tutkinut verkosto- ja virtuaalista työtä kahdessa väitöskirjassaan, jotka käsittelivät epäsymmetristen liikesuhteiden kehittämistä ja virtuaalisen työn johtamista. Hän toimii myös koulutustehtävissä sekä organisaatioiden ja työyhteisöjen valmentajana sekä uravalmentajana Iris Consulting ky:ssä.
Table of contents

2 Kohti vastuullisempaa työelämää ja työntekoa


2.1 Kestävän kehityksen tavoitteet ohjenuorana

Kestävää kehitystä (engl. sustainable development) on käsitelty ja määritelty YK:n Brundtlandin komissiosta vuodesta 1987 lähtien, vaikka sitä ennenkin on kohdattu ja jouduttu ratkomaan mitä moninaisempia ympäristön ja yhteiskuntien tilaan liittyneitä ongelmia. Komission työstä alkanut prosessi on yli 30 vuodessa laajentunut globaaliksi muutosvoimaksi, joka koskettaa suurinta osaan ihmiskunnan eri toimijoita ja ihmisten arkielämää. Suomalainen kestävän kehityksen verkkosivusto (kestäväkehitys.fi) määrittelee kestävän kehityksen maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaksi jatkuvaksi ja ohjatuksi yhteiskunnalliseksi muutokseksi, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.

Kestävän kehityksen kolme keskeistä pilaria ovat ekologinen kestävyys, taloudellinen kestävyys sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Ekologinen kestävyys on kestävän kehityksen perusehto, joka tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttämistä sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn. Taloudellista kestävyyttä ilmentää puolestaan sisällöltään ja laadultaan tasapainoinen kasvu, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle on puolestaan keskeistä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä.

Kestävää kehitystä ja vastuullisuutta tukevassa suunnittelussa, päätöksenteossa ja toiminnassa tulee ottaa tasavertaisesti huomioon sekä ympäristö, ihminen että talous.

Kaikkia maita koskeva kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda2030, hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa syyskuussa 2015. Yhteinen toimintaohjelma asettaa kaikille YK:n jäsenmaille 17 yhteistä tavoitetta seuraaviksi 15 vuodeksi (Kuva 1). Tavoitteet kuuluvat kaikille: valtioille, kunnille, yrityksille, kouluille ja myös jokaiselle meistä.

Kuva 1. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet.

Yritysten ja organisaatioiden nykyajan toimintaympäristöä on kuvattu epävakaaksi, epävarmaksi, monimutkaiseksi ja moniselitteiseksi (engl. VUCA - volatile, uncertain, complex, ambiguous). Epävakaisuus viittaa jatkuviin ja ennustamattomiin muuttuviin tilanteisiin, ja epävarmuus aiheutuu siitä, kun ei tiedetä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Monimutkaisuus tai kompleksisuus syntyy toimintaan liittyvien toimijoiden ja osatekijöiden välistä mutkikkaista ja usein sekavista yhteyksistä, ja moniselitteisyys on merkkinä tietämättömyydestä yhteisistä pelisäännöistä ja syy-seuraussuhteista. Tämänkaltaisessa toimintaympäristössä kestävää kehitystä tukeva toiminta edellyttää laajaa, kokonaisvaltaista ajattelutapaa kaikilta toimijoilta ja peräänkuuluttaa avointa strategiatyötä ja innovaatiotoimintaa yrityksiin ja organisaatioihin. Tällöin strategiatyöhön ja innovointiin otetaan mukaan kestävän kehityksen kolmea peruspilaria edustavien eri sidosryhmien edustajia. Käytännössä avoin strategiatyö ja innovointi tarkoittavat esimerkiksi ihmisten osallistamista kehittämään uutta yhdessä (engl. crowdsourcing), strategiatyötä yhdessä muiden organisaatioiden kanssa ja liiketoiminnan yhteistyötä edistäviä rakenteellisia ratkaisuja.

2.2 Vastuullisuutta syntyy vain yhdessä toimien

Yhdessä tekeminen sekä tietojen ja taitojen käyttäminen luovasti kuuluvat vastuullisuuden periaatteisiin. Ne ovat tarpeen, jotta on mahdollista löytää oikeudenmukaisia ratkaisuja tulevien sukupolvien elämän ja toiminnan turvaamiseksi luonnon kantokyvyn rajallisuus huomioon ottaen. Planeettamme tarvitsee luovia ja ennakointikykyisiä johtajia ja työntekijöitä miettimään uudenlaisia strategioita ja toimenpiteitä, joiden avulla yritykset ja organisaatiot voivat vastata kuluttajien ja myös pääomasijoittajien muuttuviin tarpeisiin. Asiakkaat, pääomasijoittajat ja muut liiketoimintaan liittyvät sidosryhmät vaativat yhä enemmän, että yritysten ja organisaatioiden on hallittava aiheuttamansa vaikutukset ja tehtävä tehokkaita toimia kestävän kehityksen eteen. Paineita kestävän kehityksen edistämiseen tulee yrityksille markkinoilta, kuten kuluttajilta, kilpailijoilta, toimialaliitoilta ja konsulteilta, sekä resursseja edustavilta tahoilta, joita ovat osakkeenomistajat, investoijat, vakuutusyhtiöt, pankit, tavarantoimittajat, ostajat ja työmarkkinat. Myös kansalliset ja kansainväliset lait, asetukset ja säännökset sekä yhteiskunnan muut tahot, kuten kansalaisjärjestöt, kunnat ja kaupungit sekä tutkimuksen, median ja uskontojen edustajat luovat vaatimuksia yrityksille. Kestävän kehityksen liiketoimintamallien rakentaminen edellyttää entistä laajaalaisempaa ajattelua. Yritysten on kyettävä ymmärtämään eri sidosryhmien näkökulmasta, mitä lisäarvoa se tuottaa eri sidosryhmille, miten eri tavoin sidosryhmät tarkastelevat lisäarvoa ajan mittaan, ja miten arvokäsitykset voivat muuttuvat ajan myötä.

Kestävä kehitys luo yrityksille ja organisaatioille myös uusia mahdollisuuksia kehittää toimintaansa ja uusia innovaatioita. Kestävän kehityksen globaalien haasteiden selättäminen edellyttää pioneerityötä ja uudenlaista luovaa ajattelua, jotta asiakkaille, omistajille, sijoittajille ja muille sidosryhmille voidaan tuottaa lisäarvoa. Parhaimmillaan organisaation vastuullinen toiminta luo työntekijöille suuntaa ja vakautta tulevaisuutta kohti ja saa heidät kokemaan työnsä mielekkääksi, kehittymään ammatillisesti ja motivoitumaan rakentamaan jatkuvan kehittämisen kulttuuria ja vähentämään ei-toivottua työntekijöiden vaihtuvuutta.

Kestävän kehityksen vaatimukset koskettavat myös digityötä ja sen tekijöitä. Inhimillisten taitojen, kuten luovuuden, monimutkaisten ongelmien ratkaisemisen, kriittisen ajattelun, yhteistyön ja empatiakyvyn merkitys kasvaa työn digitalisoituessa. Empatiakykyä tarvitaan myös johtamisessa, jotta asiakkaiden todelliset tarpeet kyetään ymmärtämään ja jotta työntekijöitä ja sidosryhmiä saadaan aidosti kokemaan, että heidän työpanoksellaan on tärkeä rooli merkityksellisen mission saavuttamiseksi. Empatiakyky auttaa myös ymmärtämään ja kohtaamaan muutosvastarintaa, jota kestävän kehityksen mukaiset muutokset aiheuttavat.

2.3 Pitkäjänteisyyttä kehittämiseen ja uudistamiseen

Organisaatioiden strategiseen johtamiseen erikostunut tutkija ja Genevessä Sveitsissä toimivan Stratnetin toimitusjohtaja Timo Santalainen korostaa, että nykyisessä toimintaympäristössä on entistä tärkeämpää rakentaa strategioita ja liiketoimintamalleja jatkuvuuden ja pitkäkestoisuuden pohjalta elinkelpoista hyötyä (engl. viability advantage) tuottaviksi. Elinkelpoisuus, joka on kilpailukykyä laajempi käsite, tarkoittaa kykyä elää ja toimia pitkäjänteisesti. Se ei merkitse lukumääräistä kasvua, vaan kasvua tapahtuu myös innovoinnin ja uudistumisen myötä. Tämä edellyttää lisäpanostusta heikkojen signaalien havaitsemiseen sekä niiden merkityksen tulkitsemiseen ja arvioimiseen oman organisaation kannalta.

Aidon vastuullisuuden ja elinkelpoisuuden saaminen tärkeiksi tavoitteiksi koko organisaatiossa sen työntekijöitä ja sidosryhmiä myöten vaatii kokonaisvaltaista, systeemistä muutosta. Systeeminen muutos edellyttää jatkuvan muutoksen hyväksymistä ja omaksumista, rohkeutta, aktiivista toimintaa sekä yhteistyötä vaikutusten aikaansaamiseksi. Todellinen muutos kohti vastuullisempaa ja elinkelpoisempaa toimintaa ja työntekoa edellyttää avointa ja empaattista vuorovaikutusta ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken asioiden ennakoinnissa, havaitsemisessa, suunnittelussa ja niiden toteuttamisessa. Viestinnän ja vuorovaikutuksen...